Kausi päättyi pronssimitaleihin!

Joukkueen kauden huipennus tapahtui viimeviikolla, kun kaksiosaiset pronssimitalipelit käytiin viimevuoden tapaan GrIFK:ta vastaan. Vihreäpaidat paidat veivät mitalit tuolloin erittäin vahvan ensimmäisen pelin avulla, joten ottelusarjaan lähdettiin hyvällä asenteella ja pienellä revanssihengellä. Lähtökohdat otteluun olivat aika selvät. Grani oli vienyt joukkueiden keskinäiset ottelut kauden aikana ja vaikka joukkueiden trendikäyrät olivat matka eri suuntiin, lähtisivät vihreäpaidat sarjaan ennakkosuosikkeina.

Ensimmäinen ottelu oli juuri niin tarkkaa pelaamista, kuin odottaa saattoi. GrIFK hallitsi ottelun alkupuoliskoa hienokseltaan. Etenkin vierailijoiden Filip Churlevski oli pelipäällä tehden maaleja lähes aina niin halutessaan. Ensimmäisen ottelu puoliajalle siirryttiin GrIFK:n maalin johdossa. Toinen puoliaika jatkui samalla kaavalla kuin ensimmäinen. Granin onnistui pitämään 1–2 maalin johtoasemaa aina 36. minuutille asti. Tästä eteenpäin pelin hallinta siirtyi kotijoukkueelle. Tässä vaiheessa kuvaan astui vahvasti Benjamin Peitsaro. Kovalla pelipäällä ollut Benkku viimeisteli puoliajan 25 viimeisen minuutin aikana kuusi maalia, joista viimeisen, kun pelikello oli mennyt nolliin seitsemän metrin heitosta. Lopulta eroksi kirjattiin kaksi maalia luvuin 22–20. Tulos oli varsin oikeudenmukainen, vaikkakin pienellä tuurilla eroa olisi voinut olla muutama maali enemmän.

Toiseen osaotteluun Kauniaisiin päästiin siis kahden maalin etumatkalta. Vaikka ero oli pieni, niin antoi se pienen henkisen yliotteen ja rentouden pelaamiseen. Ottelua seuraamaan oli tullut ilahduttavan suuri punapaitojen faniryhmä ja alusta alkaen hallin katsomo oli täysin Dickenin hallussa. Meteli esittelyiden aikana oli niin kova, että kotijoukkueen pelaajat joutuivat katsomaan hallin ruudulta, että milloin oli oma aika juosta kentälle, koska kuulutuksista ei kuulunut mitään Dicken-kannatuksen alta! Tästä valtava KIITOS kaikille paikalle saapuneille faneille!

Oliko sitten syynä parin maalin etulyöntiaseman tuoma rentous, vai hurja kannatus, mutta joukkue lähti otteluun erittäin terävästi. Ensimmäiset 10 minuuttia menivät vielä kotijoukkueen hallinnassa, mutta siitä eteenpäin nähtiin kentällä kenties kauden parasta Dickeniä. Repäisyn kohti mitaleja aloitti vahvan kevään pelannut Serhii Dubovyk. Ukrainalaisheittäjä latoi kymmeneen minuuttiin viisi tahtomaalia ja 15. minuutin kohdalla ottelu oli kääntynyt Dickenin eduksi kahden maalin erolla. Puoliajan viimeiset 10 minuuttia Bogdan Klepa piti maalinsa puhtaana ja hyökkäyksen toimiessa hienolla maltilla oli ero puoliajalle revitty jo viiteen maaliin luvuin 10–15.

Toinen puoliaika tasoittui hieman. Kotijoukkueen onnistui hiljalleen kuroa eroa kiinni, mutta joka kerta Dickenin onnistui jälleen saada muutama maali takaisin turvaamaan eroa kokonaismaalimäärään. Vielä 45. pelatun minuutin kohdalla ero ottelussa oli viisi maalia, mutta tästä alkoi GrIFK:n viimeinen rypistys kohti pronssia. Joukkue nosti puolustustaan ja joukkueen maalille jo ensimmäisellä puoliajalla vaihdettu Fredrik Parvinen alkoi löytää tietään pallojen eteen yhä useammin. Viimeiset viisi minuuttia joukkue piti Dickenin nollilla ja lopulta onnistui tuomaan pelin tasoihin. Tämä ei kuitenkaan riittänyt, vaan Dicken pääsi juhlimaan erittäin hyvältä maistuvaa pronssia ensimmäisen ottelun tuoman maalieron turvin! Loppulukemiksi kirjataan 24–24. Kausi oli siis saanut huikean päätöksen! Koko kauden kulkua tullaan varmasti vielä ruotimaan myöhemmin, joten keskitymme tässä ottelusarjan kulkuun ja pelaajiin.

Dickenin osalta jokainen kentällä ollut pelaaja onnistui venymään kauden parhaimpaansa. Joukkueen onnistui korjata kehityskäyrä takaisin ylöspäin heikompien semifinaalien jäljiltä. Lopputuloksena oli kenties koko kauden paras puoliaika, jonka aikana mitalit varmistettiin.

Yksilötasolla vahvimmin esiintyivät jo oikeastaan koko kevään vahvasti esiintynyt avauskuusikko. Herrat Klepa, Dubovyk, Broman&Broman, Syrjälä, Peitsaro, Berglund ja Pärt olivat päättäneet, että mitalit tuodaan Pirkkolaan. Ja näin myös tehtiin. Joukkueen vahvuus oli sen monipuolisuudessa. Kokeneet Bromanin veljekset saivat hienosti tukea nuoremmilta ja päinvastoin. Heikkoja lenkkejä ei joukkueesta löytynyt.

GrIFK:n osalta pelaamisessa näkyi valitettavat loukkaantumiset. Filip Churlevski vastasi paljolti joukkueen hyökkäystehoista. Ja jos maalinteko vastuu kasaantuu liikaa yhden pelaajan harteille, on sen puolustaminen yksinkertaisempaa, kuin että maaleja tehtaillaan jokaiselta paikalta. Granin kulmakiveksi muodostunut keskuspuolustus yhdistettynä Patrik Roslanderin maalivahtipeliin ei pelastanut joukkuetta tällä kertaa. Huomioitavaa onkin, että joukkueen mahdollisesti kovimmasta suorituksesta koko sarjassa vastasi nuori maalivahtilupaus Fredrik Parvinen.

Tapahtumarikas kausi on nyt siis paketissa, ja pelaajat ovat päässeet ansaitulle tauolle. Kauden kulkua tullaan vielä käymään läpi niin Dickenin nettisivujen, kuin koko käsipalloilevan suomen toimesta vielä useita kertoja.

Dickenin kauden 23-24 Pronssijoukkueeseen kuuluivat: