Turkua tutuksi – Kahdesta ottelusta tappio ja voitto

Joukkueen kausi jatkui tappiollisen Siuntiopelin jälkeen kahdella ottelulla ÅIFK:ta vastaan viikon sisällä. Perjantaina Samppalinan hämyisissä valoissa pelattiin Aktialiigapisteistä ja seuraavana keskiviikkona vuorossa oli Suomen Cupin puolivälierä.

Perjantain Aktialiigaotteluun lähdettiin olosuhteisiin nähden hyvissä asetelmissa. Joukkue oli jalkeilla lähes parhaalla mahdollisella miehistöllä ja tavoitteena oli pistesaldon avaus tämän kauden osalta. Alku näyttikin hyvältä ja 20. minuutin kohdalla mainion pelin pelannut Frank Berghäll vei joukkueen jo viiden maalin karkumatkalle. Puoliajalle joukkueet siirtyivät neljän maalin Dicken johdossa luvuin 11-15.

Toinen puoliaika alkoi vahvasti ÅIFK-merkkisesti. Joukkue myllytti nopeita vastahyökkäyksiä kohti vahvaa ottelua pelannutta Fredrik Parvisen vartioimaa Dicken maalia. Useampi yritys jäi ”Fredin” näppeihin, mutta hiljalleen ero alkoi kaventua. Samaan aikaan hyökkäyspäässä pallo alkoi poltella ja peliin tuli kiireen tuntua, jonka ansiosta ÅIFK sai pallon useamman kerran luvattoman helposti. 36. minuutin kohdalla ÅIFK Virolaisvasuri Martin Gritsuk toi joukkueen jo maalin päähän rangaistusheitosta. Reilu vartin maalintekokilpailun jälkeen mustapaidat nostivat joukkueensa johtoon kotiyleisön iloksi. Ajassa 50.21 Sebastian Hernelahti vei joukkueen 21-20 lukemin johtoon ja tämän jälkeen ei Dicken enää päässyt johtoasemaan. Viimeisen kolmen minuutin aikana joukkueelle ilmaantui vielä neljä avointa maalintekopaikkaa, mutta ÅIFK maalille vaihdettu James Nixon veti joka kerta pidemmän korren. Näin Turkulaisyleisön riemuksi kotijoukkue pääsi juhlimaan toista perättäistä kotivoittoa lukemin 24-23.

Revanssi Suomen Cupissa

Kauaa ei joukkueen tarvinnut odottaa mahdollisuuttaan korjata maalin tappio. Jo seuraavan keskiviikkona oli vuorossa Suomen Cupin puolivälierä jo tutuksi tulleessa Samppalinnan palloiluhallissa. Joukkueen kokoonpanosta oli Vidar Wickström joutunut jäämään sivuun varusmiesvelvollisuuksien johdosta, mutta muuten keskiviikkoillan kampailuun asettui sama joukkue, kuin edelliseen otteluun.

Ottelun alku noudatteli edellisestä ottelusta tuttua kaavaa. Joukkueen puolustus toimi hyvin ja maalissa aloittanut Fredrik Parvinen nappaili turkulaisratkaisuja hyvällä prosentilla. Hyökkäyksiin lähdettiin hanakasti ja ratkaisut tulivat laajalla rintamalla. Eron käytyä jo kolmessa maalissa sai ÅIFK vielä hieman kiinni ottelusta ja Sebastian Hernelahden maalilla, joukkue pääsi vielä maalin päähän tilanteeseen 7-8. Tätä lähemmäksi eivät mustapaidat enää päässeet. Ensimmäisen puoliajan viimeiselle kympille löysi Dicken vielä yhden vaihteen. Hyvän pelin pelannut Aron Saxén viimeisteli kaksi kertaa peräkkäin oikealta laidalta ja äkkiä ero olikin jo neljä maalia. Tähän päälle vielä Wilhelm Parvisen ja Ragnar Wickströmin onnistuneet viimeistelyt ja tauolle lähdettiin turvallisen tuntuisessa kuuden maalin johtoasemassa luvuin. 12–18.

Joukkueella oli varmasti muistissa, miten oli käynyt edellisen pelin toisen jakson alussa. Ajatuksesta sisuuntuneena R.Wickström kävi painamassa heti erän alkuun tahtomaalin ja toisessa päässä Thomas Lostedt nollasi jo toistamiseen ÅIFK:n yrityksen rangaistusheitosta, joten alku näytti hyvältä. ÅIFK:n onnistui vielä kaventaa tilanne neljään maaliin, mutta todellinen loppukiri jäi näkemättä. Dickenin onnistui tehdä maaleja laajalta rintamalta ja lopulta jännitettäväksi jäi, että saadaanko eroksi yli vai alle kymmenen maalia. Lopulta taululla seisoi luvut 24–33 ja joukkue sai lähteä kotimatkalle ansaittu voitto ja paikka Suomen Cupin Final4 tapahtuman mukanaan.

Mitä kahdesta ottelusta jäi käteen Final4 paikan lisäksi?

Onnistumisina voi pitää vahvan peli-ilmeen pysymistä noin ensimmäisen pelin noin 15 minuutin jaksoa lukuun ottamatta. Joukkue pelaa selkeästi edellisiä kausia vauhdikkaammin ja lähtee jokaisessa tilanteessa ahnaasti vastahyökkäyksiin. Asemapelistä huomaa, että kollektiivista yhteispeliä ei ole vielä ehditty harjoitella tarpeeksi, mutta vahvojen yksilöiden ja 2-3 pelaajan sopimusten avulla joukkue pääsi maalintekopaikoille. Vahvuutena voidaan myös pitää onnistumisten jakautumista. Hyökkäyspään moottoreiden William Sjöholmin ja Arne Berglundin lisäksi valopilkkuja olivat mm. Ragnar Wickströmin ja Albert Sjöholmin ennakkoluulottoamat esitykset, sekä ”väärällä puolella” lähes kummatkin ottelut pelanneen Carlo Granforsin periksiantamattomuus.

Puolustuksessa otetaan ja annetaan ennakkoluulottomasti. Joukkueen nuori runko on miehistynyt kesän aikana, mutta edelleen hävitään hieman kiloissa ja kovuudessa. Maalivahtipeli näyttää myös lupaavalta. Sekä Fredrik Parvinen, että joukkueen kapteeni Thomas Lostedt onnistuivat peleissä hyvin ja valmennuksella onkin positiivinen ongelma maalivahtipelin suhteen.

Tästä on erittäin hyvä jatkaa.

Joukkueen seuraava ottelu pelataan sunnuntaina 6.10 klo 16.30 Pirkkolassa. Vastaan tulee hallitseva suomenmestari BK-46.